20. XII -25.

Sain tiistaina Hugolta kirjeen. Miten hämmästyin. Olen niin onnellinen. Tulin hiljattain tuntemaan erään hauskan pojan joka palvee sotapalvelustaan sisseissä. Olen ollut hänen kanssa muutaman kerran hänellä on minun luokkamerkkini ja hän ei anna pois sitä.

Noinviikko sitten nähin hänet viimeiseksi. Hän on niin söötti ja nuori vielä. Han kysste mig så att det brände riktigt. Så han är söt.

Maanantai 30. XI -25

Eilen pääsin ripille. Miten paljon onnitteluja sain. Mutta mitä kaipaan Hugoa muistelen niin usein häntä. Lieneekö hänellä lauantaina ollut hauskaa. Sitä ainakin toivoin. Kirjoittaisinko hänelle tekee niin mieleni Ei odotan vielä jonkun aikaa jos saisin häneltä ensin.

Tiistai 24. XI -25

Olen taas niin onnellinen. Mitään erityistä ei kuitenkaan ole tapahtunut. Nähin Hellemaan täällä. Aune oli tavannut hänet ja hän oli sanonut että olisi tahtonut tavata minua sanoen Aulikselta terveisiä. Aulis niin minun - rakkauteni hän oli kerran. Sain tänään Huugoltakin kirjeen, kutsun heidän iltamaansa Haminaan. Oi jos pääsisin sinne. Mutta ei sillä pääsen ripille sunnuntaina en voi siis. Jos pääsisin joululomalla, miten onnellinen olisin. Toivon, ihanaa on tanssia elää ehkä se toteutuukin. 

16. XI -25

Olin eilen taas Alfin kanssa. Yhtä söötti hän on kuin ennenkin. Tänään meidän pitäisi tavata. Hän lupasi tulla 8 aikaan naputtamaan ikkunaani.

Tulin juuri ulkoa. Hän tuli niinkuin lupasikin. Kävelimme vaan ympäri kaupunkia. Ja viime tinkassa hän lähti ei hän 10 ennättänyt sen tiedän sillä kello löi melkein heti kun olin eronnut hänestä. Nytkin hän suuteli minua hyvästiksi. (Kädelle)

Keskiviikko 11 p XI -25

Miten ihmeisesti jouduin Alfin kanssa viime kertana. Miksi saatoin minä pettää häntä? En välitä muista kuin hänestä vaan Huugo - sinä olet kaikki kaikessa minulle. Olet niin kaukana tälläkin hetkellä minusta mutta sentään - sentään olet niin lähellä minua sillä olethan aliti mielessäni. Lienetkö sinä yhtään ajatellut minua? Onnellinen olisin jos voisin saada vastauksen siihen. Ken tuopi sen minulle. Meidän hyvät enkelimme jotka meitä alati vartioi.

Usein ajattelen miksi minun piti tulla tuntemaan olenkaan sinua. Miksi olenkaan nähinkään sinua? Se oli kai tullakseen. Se oli meidän kohtalo taas. Sitä ihmmisen pitää välillä saada olla onnellinen ja jonkun ajan kuluttua kadottaa onnensa että hän tietää ja muistaisi välillä Jumalaansakin.

Olen odottanut tietoja sinusta mutta en ole saanut. Odotan edelleenkin ehkäpä muistat joskus minua.

Torstai 5. 11 -25

Tapasin eilen Alfinkin taas pitkästä aikaa. Herttainen hän on niinkuin ennenkin. Kävelimme pitkän aikaa ja lopuksi vielä seisoimme meidän eteisessä 11 saakka. Hän oli niin kummallinen, puristi minua ja yritti suudella minua. Miksi kaikki niin tekevät. Suuri arvoitus! Ken voi vastata?

Tiistaina 3 p -25

Sinä armahin niin paljon kuni noita lumihiutaleita maahan putoaa niin monta suudelmaa sinulle lähetän. Ummista silmäsi niin tunnet kaikkit ne suudelmat huulillasi. Miten voisinkaan elää ilman sinua, muistot hyväilystäsi ja suudelmistasi, ne minua panevat muistamaan sinua ja ne antavat minulle voiman odottaa sinua.