On jo kulunut muutama päivä tätä vuotta - paljon sain hyvää viime vuonna, mutta välillä suruakin, sillä eihän mikään ole onnea mihinkä ei sisälly jotain muutakin kuin hyvää. Kevät oli ihana vielä ihanampi syksy. Miten monta sisältörikasta hetkeä sain viettää. mitä tuo vuosi 1926. Hyvin tämä on alkanut, paljon hyvää olen saanut näinä jo näinä muutamina päivinä kokea. Miten onnellinen olen nytkin. Luotan Jumalaan kaikkivaltiaan. Hän kyllä auttaa minua. Hän antaa minulle voimaa tulla ahkeraksi ja sinun huostaasi jätän itseni. Ketä saan kiittää tästäkin onnestani - Häntä taivaallista isäämme.
Olavin kanssa olen ollut vieläkin, eilen hän oli meillä. Jarl ja Elmakin olivat myös meillä.
Kello 9 lähdimme kävelemään puistoon. På den vita paviljongen sutto vi ganska länge. Älskar han mej? Han tog mej i sin famn, kysste mina ögon, mina läppar, kinder Kan det vara möjligt. Han klämde mej så mot sitt bröst, åtminstone tusen gånger kysste han mina läppar, kinder och ögon och på halsen kysste han mej så att jag ännu har en blå fläck där. En gång kysste jag kysste jag och när han märkte det klämde han mej så att jag hade svårt att andas. Nu var det en härlig afton i går. Hän otti minulta valokuvani ja enkä saanut pois sitä häneltä, luokkamerkini hukui, en tiedä miten se putosi.
Sain Huugolta kirjeen tänään.
