Helmikuun 23. p. -25

Tänään on meillä lupaa. Vaikka huomenna onkin vasta laskiainen.

Eilen oli hauska päivä. Olin reisussa melki koko poäivän. Lähdin Essun kanssa päivällä kaupungille. Tulin kotiin vähän yli yksi kun Aune tuli minua hakemaan ulos. Lähdimme kaupungille ja 2 aika menivät soltut kirkkoon nähin hänetkin. Odotimme niin kauvan kun ne tulivat pois. Ja juuri kun menimme raatihuoneen katua alas niin hän tuli meitin tykömme hän pyysi meittiä kahvilaan. Emme menneet. Kävelimme kello 5 asti ulkona. Sitten nähimme Hellemaan menevän sotilaskotiin ja menimme sinne. Pelasimme siellä ja kello vähän yli kuusi lähdimme pois. He pyysivät meitä eläviin kuviin. Lähdimme sinne, ½ 9 pääsimme pois. Heidän piti olla 9 kasarmilla. He pyysivät meitä tulla vähän matkaa saattamaan kun he eivät ehtineet tulla meitä. Saatoimme heidät myllymäkeen asti niitten punasten tiilirakennusten tykö josta erosimme ja sanoimme hyvästi. Voi olla, että näämme heidät jo huomenna jos he saavat lomaa. Muuten emme kuin ensilauantaina.

Samana iltana
En tiedä mikä minua vaivaa. Minun on niin mukava ollut koko päivän. En ole edes läksyjen lukemisesta tullut mitään. Hänessäkö ajatukseni on. Niin kai. Olen ajatellut häntä koko päivän. Sydämmeni ihan pampailee. Enhän vaan ole rakastunut häneen. Ei, en saa, en voi olla. Ihastunut sitten. Ehkä! Sillä usein ihastun, niin Aune ainakin sanoo.

Ei jos olen ihastunut niin en koskaan ennen ainakaan ole tuntenut itseäni näin, en tiedä mitä sanaa käyttäisin. Onnellinenko, ei sitä sanaa en voi käyttää. Tunnen jotain niin outoa itsestäni, ihan kuin sydämmeni halkeaisi. Enhän vaan ole rakastunut. Ei en saa olla. Miksi! En itsekään tiedä. Ei, minun pitää heittää ajatukseni pois hänestä en saa ajatella häntä. Miksi? On sekin kysymys jonka itseltäni kysyn. Ei, minä en tapaa häntä enään niin ehkä saan ajatukseni pois hänestä. Pois, pois millä riuhdon ne pois? Tämä on ihan kauheata. Minä vapisin ihan kuin jotain tapahtuisi. Sydämmeni lyö kuin se riistettäisi minulta. Rintani ehkuu. Ja koko ruummiisani on niin omituinen tunne. Voi Miriam-parka ethän vaan ole rakastunut. Et saa sen kiellän. Hän katsoi minua niin omituisesti eilen monta kertaa ja se katsee seuraa minua nytkin. Ei, mitä on tapahtunut. En saa ajatuksistani häntä pois. Älä rakastu Miriam. Et saa, et voi. Muuten käy niinkuin kerran jolloin olin niin sanottu rakastunut en minä vaan joku toinen minuun. Tai ehkä minäkin. Unohda hänet. Unohda Miriam älä kohtaa häntä enään. Jätä hänet jos voit. Niin kaikki on hyvin.

Tunnen miten sydämmeni lyö
Kuin joku sen ovelle kolkuttaisi
sisään päästäkseen.
Ei minulla ei sitä
kukaan saa
Vaikä riistään rupeaisi.

Helmikuun 9. p. -25

Tulin juuri koulusta. Pupun kirje odotti minua kotona. Kylläpä hän on kiltti kun vastasi näin pian.

Eilen olin viideltä elävissä kuvissa Essun ja Sepon kanssa. Nähin hänetkin siellä. Hän tuli vähän jälkeen meitä. Tulin suoraan kotiin ja Aune tuli melki samassa hakemaan minua. Mentiin reskalle ja hän oli siellä. Hellemaa ei ollut hänen kanssaan. Hän tuli meitin kanssa. Käveltiin niin kuin ennenkin ympäri kaupunkia. Saatettiin Aune kotiin ja sitten lähdimme meille päin. Saa nähdä jos hän ennätti 10 kasarmille. Sillä ei hänellä ollut kuin 15 minuuttia aikaa mennä poltinaholle. Hyvästi sanoessaan hän sanoi Voi kuin ei tarvitsisi vielä lähteä. En nää häntä ennenkuin ensi lauantaina.

Sunnuntai helmikuun 1. p. -25 kello 10

Tulin juuri ulkoa. Nähin hänet ulkona erään toisen kanssa. He tulivat meidän kanssa. Kävelimme kaupungin ympäri. Kansakoulun kulmassa erosimme. Hän lähti minua saattamaan. Hellemaa Aunea. Puhelimme vähän aikaa vielä meidän rappusilla. Hänen täytyi ennättää kello 10 kasarmille. Sanoin hyvästi monta kertaa ja hän vain puhui. Vihdoin hän lähti ja hyvästi sanoessaan hän suuteli minua kädelle. Saa nähdä jos hän ennätti 15 minuutissa Poltinaholle. Pidän hänestä sillä hän on hauska poika. Nyt täytyy lopettaa. Jarl on meillä taas ja pyytävät minua pelaamaan.