1926

Obs!

"Kuolemani jälkeen on tämä poltettava"



"Rakkauden tie on täynnä kukkia ja verta."

Kun pyrkiessä huonost' onnistun ja kaikki vastasuuntaan käy,
ja mieli murehista mustuu eik' vilahdusta valon näy,
Suo silloin ajatuksissani luokses' tulla.

O Ave Maria, som kunde föda utan att älska, lär mig att älska utan att föda.

Tiistai 18. VIII -25

Vihdoinkin hän on parantunut. Odotin sunnuntaina häntä puistoon, mutta hän ei ollut saanut lomaa. Päyhönen kyllä oli mutta hänkin tuli jostain aidan ylitse ja ei uskaltanut tulla tanssiin vasta kuin lopussa sillä hän pelkäsi upseeria että he näkevät ravintolasta hänet. Eilen olin Sylvin kanssa radiota kuuntelemassa. Kyllä heillä oli hirveä työ sen kuntoon laittamisessa. Miten söötti hän on, ei silti kyllä Päyhönenkin on. Sylvi on hyvinkin pihkassa häneen Pöyhöseen ja kai hänkin Sylviin. Luulin että hän piti Libertystä mutta ei hän sen enempää ollut hänen kanssaan kuin silloin sunnuntaina saattoi kotiin. En enään nää heitä sillä he lähtevät tänään manöövereille Hattulaan ja sitten sieltä suoraan Santahaminaan. Mutta jäihän muistorikas ilta mieleen. He olivat niin herttaisen sööttejä. Kuunnellessamme radiota tuli meidänkin vähän kylmä ja totta kai keskellä yötä vielä satoi ja uskmenkin jyrähteli ei ollenkaan ihme. He toivat meille mantelit ylle kylläpä olimme hassun näköisiä varmasti ne yllämme minunkin oli ihan kantapäihin asti. Ihmettelen miten uskalsin olla niin kauvan ulkona kun kello oli ½ 11 kun

Kaipuussa

Lyö sydän, lyö,

sointusi kauneimmat

armaalle armaisimmat,

Lyö vaik on yö.

Suuteloita

sataa noita

sadoin huulillein

lemmen mesipisaroita

huulilt impyein

sataa, sataa lakkaamatta

seuraa suukko suudelma

värähtävin rinnoin kaksin

mielet kuunaan uinahtaa.

Tiistai kesäkuun 9. p. -25

Aulis, Aulis, nähin sinut puistossa. Miten herttainen olet. Minun rakkauteni kiihtyy päivä päivältä yhä enemmän. Aulis! Aulis!

Viime lauantaina tapasimme Hellemaan puistossa. Hän tuli meidän kanssa. Kyllä hänkin on herttainen ja siksi Aune pitääkin hänestä niin paljon mutta paljon paljon herttaisempi on minun Aulikseni.

Tyynny sydämmeni.

Tyynny, tyynny sydämmein

Myrskyn pauhinassa

Runneltuupi purtesi

Ennen aikojansa

Oi miksi

Oi miksi mä sinua rakastan

Ja miksi en ketään toista

Miksi en omistaa onneaan

Saa silmäsi salamoista.

Miks' sydämmeni tahdot sä valloittaa

Toit tuntehet kuumanlaiset?

Nyt aatokset luoksesi kiiruhtaa

Kuin tuulessa untuvaiset

Vaikk' konsaan sinua omistaa

En saane ma mieron rukka

Niin muistosi rintaani rauhoittaa

Oot syömmeni toivon ritari.

Suudelman teko.

Kun ensi kerran suudellaan

Ei tyttö pysy paikallaan

Vaan huutaa niinkuin hädässään

"Pois, pois, mä tahdon pois."

Kun toisen kerran suudellaan

Hän hiljaa on, saat ottaa vaan

Mutt' sano sitten kun jo sait:

"Oo vaiti, ole vait."

Kun kolmannesti suudellaan

Hän sylihin jää olemaan

Ja kuiskaa hiljaa: ah ja voi

"Suuri kiitos sulle, oi!"

Hänelle.

Et usko et, sen tiedän

mä että rakastan

ja kuolontuskain alla

tuhaksi  raukean.

Et usko et, vaik' itse

sä tunnet samaten

mitenkä tuska kaiho

sua polttaa piinaten.

Kesäkuun 2. p. -25

Yksi maailmassa jota mä lemmin
Hänell mun sydämen sykkäilee
Häntä mä lemmin asti kylmään hautaan
Lempeänsä koskaan en tuntea saa.

Häntä mä lemmin puhtain tuntein
Armaani nauti siis onnestas
Ehkäpä kerran haudan tuolla puolen
Saan omistaa sun lempes oi armaani.

Maanantai maaliskuun 9. p. -25

En tiedä mikä minua vaivaa. Olen ajatellut häntä koko päivän. Kaipaan sinua Aulis. Milloin saan tavata sinua? Saanko ensi lauantaina Raatihuoneella vai milloin. Tulethan Hellemaan kanssa sinne. Etkö tulekkin. Odotan sinua ja toivon tapaavani sinut, Aulis.

Koitan olla ajatelematta sinua monta kertaa ja toivoin että en vaan rakastuisi sinuun mutta se on ollut turhaa. Min olen nyt ei siitä päästä minnekkään. Kuinka kauvan kestänee en tiedä. Sinä piditkö minusta - Aulis. Minä luulena ainakin viime tapaamisemme johdosta. Sinä meinasit pyysit - minä vastustin sillä olin päättänyt että en pidä sinusta enempää vaan ystävänä. Mutta niin kävin toisin - sillä rakastuin. Sinä minun ihanteeni. Ajattelen sinua aina nukkuessani ollet viimeinen ajatukseni illalla, aamulla ensimmäinen päivällä joka hetki. Elän sinussa muistellen sinua tapaamiseemme asti. Aulis kysyn sinulta rakastatko minua - sinä et kuule, olet kaukana tällä hetkellä minusta. Missä lie ajatuksesi? Aulis etkö kuule etkö tunne - miten sydämmeni lyö sinulle miten ajatukseni liitelevät sinun luoksesi. Sinun Aulis.

Rajaton rakkaus.

Mulla rakkaus
rajaton sinuun kiintyy
sen kauniina tarjoan
ennenkuin hiiltyy
se on puhdas kirkas ja kipenöivä
Se tuli mulla on rinnassa ystävä

Se roihuu yöt
sekä palaa päivät
se on tulta ja
paistaa turhat häivät
se on liekeissä kaskein - ystäväin
nyt juuri; kas saat lempeni syvän.

Kello ½ 8 illalla

Helmikuun 23. p. -25

Tänään on meillä lupaa. Vaikka huomenna onkin vasta laskiainen.

Eilen oli hauska päivä. Olin reisussa melki koko poäivän. Lähdin Essun kanssa päivällä kaupungille. Tulin kotiin vähän yli yksi kun Aune tuli minua hakemaan ulos. Lähdimme kaupungille ja 2 aika menivät soltut kirkkoon nähin hänetkin. Odotimme niin kauvan kun ne tulivat pois. Ja juuri kun menimme raatihuoneen katua alas niin hän tuli meitin tykömme hän pyysi meittiä kahvilaan. Emme menneet. Kävelimme kello 5 asti ulkona. Sitten nähimme Hellemaan menevän sotilaskotiin ja menimme sinne. Pelasimme siellä ja kello vähän yli kuusi lähdimme pois. He pyysivät meitä eläviin kuviin. Lähdimme sinne, ½ 9 pääsimme pois. Heidän piti olla 9 kasarmilla. He pyysivät meitä tulla vähän matkaa saattamaan kun he eivät ehtineet tulla meitä. Saatoimme heidät myllymäkeen asti niitten punasten tiilirakennusten tykö josta erosimme ja sanoimme hyvästi. Voi olla, että näämme heidät jo huomenna jos he saavat lomaa. Muuten emme kuin ensilauantaina.

Samana iltana
En tiedä mikä minua vaivaa. Minun on niin mukava ollut koko päivän. En ole edes läksyjen lukemisesta tullut mitään. Hänessäkö ajatukseni on. Niin kai. Olen ajatellut häntä koko päivän. Sydämmeni ihan pampailee. Enhän vaan ole rakastunut häneen. Ei, en saa, en voi olla. Ihastunut sitten. Ehkä! Sillä usein ihastun, niin Aune ainakin sanoo.

Ei jos olen ihastunut niin en koskaan ennen ainakaan ole tuntenut itseäni näin, en tiedä mitä sanaa käyttäisin. Onnellinenko, ei sitä sanaa en voi käyttää. Tunnen jotain niin outoa itsestäni, ihan kuin sydämmeni halkeaisi. Enhän vaan ole rakastunut. Ei en saa olla. Miksi! En itsekään tiedä. Ei, minun pitää heittää ajatukseni pois hänestä en saa ajatella häntä. Miksi? On sekin kysymys jonka itseltäni kysyn. Ei, minä en tapaa häntä enään niin ehkä saan ajatukseni pois hänestä. Pois, pois millä riuhdon ne pois? Tämä on ihan kauheata. Minä vapisin ihan kuin jotain tapahtuisi. Sydämmeni lyö kuin se riistettäisi minulta. Rintani ehkuu. Ja koko ruummiisani on niin omituinen tunne. Voi Miriam-parka ethän vaan ole rakastunut. Et saa sen kiellän. Hän katsoi minua niin omituisesti eilen monta kertaa ja se katsee seuraa minua nytkin. Ei, mitä on tapahtunut. En saa ajatuksistani häntä pois. Älä rakastu Miriam. Et saa, et voi. Muuten käy niinkuin kerran jolloin olin niin sanottu rakastunut en minä vaan joku toinen minuun. Tai ehkä minäkin. Unohda hänet. Unohda Miriam älä kohtaa häntä enään. Jätä hänet jos voit. Niin kaikki on hyvin.

Tunnen miten sydämmeni lyö
Kuin joku sen ovelle kolkuttaisi
sisään päästäkseen.
Ei minulla ei sitä
kukaan saa
Vaikä riistään rupeaisi.

Joulukuun 30. p. -24

Hiljalleen on joulun pyhät menneet. Ei mitään erityistä ole ollut. Kaikki on niin hiljaista. Nytkin kun tässä istun, niin ajatukseni ovat hänen luonaan, ainoastaan hänen luona. Miksi en ole nähnyt häntä sen jälkeen?

Tahtoisin tavata häntä - ei - miksi tavata - muuten vaan nähdä, se olisi tarpeeksi.

Kun katselen kuvaasi pöydälläni tuntuu niin kuin katselisit minua. Kun nyt istun tässä ja katsahdan kuvaasi, niin tuntuu kuin nauraisit ja kun otan sen käteeni niin silmäsi näyttävät murheelliselta, mutta kun vien kuvaasi lähemmäksi kasvojani - niin hymyilet ja sanot Miriamini rakkahin Miriami sinua minä rakastan, vaan sinua, voitko antaa anteeksi. Ihan kuin olisit elävänä edessäni.

En tiedä - 

En tiedä miksikä värjähtää
niin kummana sydänkulta.
Kas kummaa, kyynelkin kimmeltää
ja huokaus pääsee multa

En tiedä mikä sen onnen vei
mut viety se on, ei palaa
Ja vaikka se milloin saavu ei
niin sentään mä vuotan salaa.

Mä lemmin sua, oi ystäväin,
sun kuvas ain' on sydämmesäin
Ain' sua muistan, ens lempeni ain
sulle, sulle sykkii sydämmein

Sä lemmit toista mä tiedän sen
Et enään muista ens lempeäs
sä onneni murskaksi poljit
kun toisen tytön luona onnen sait.

Sunnuntai marraskuun 23. p. -24

Kun aamu herttainen valkenee

niin kaupauksella sua aattelen

Kun iltarusko taivaan peittaa

niin ajatukseni oon luonasi.

Sinä olit ensimmäinen jota rakastin

Sinä olit ensimmäinen jonka puolesta rukoilin

Ja sentähden on sydämmeni vangittu

Sinun kuvaasi sydämessäni kannan.

Sinua mä viela rakastan, vaan sinua

Vaik' vasta rakautta en enään saa

Mä kerran olin sinun ja rakkaudella minua silloin aattelit.

Mutt' ehk' se hetki kerran viel tulevi

Jolloin sinut taas sylihini painaa saan

Ain' sitä mä toivon ja ehkä kerran Jumala suo sen toteutua.

Olin eilen koulun adventtijuhlassa. Hän oli myös siellä. Tanssin hänen kanssaan. Hän kysyi: muistanko vielä sitä "kevättä". Niin hän ei tiedä että taidan liiankin usein muistella sitä.

Toukokuun 30. p. -24

Olimme taas puistossa pelaamassa pitkää palloa. Meidän puoli voitti että hurahti. Weikka oli niin vihainen koko ajan, kun heidän puoli ei voittanut.

Eilen oli hauskaa. Olimme melki koko päivän puistossa. Pelattiin vähän aikaa. Sitten tuli Erkki ja peli keskeytyi.

Pikku pojaat olivat sitten kuin hassuja. Tekivät kiusaa ja jos jotakin. Veikkakin vei minun hattuni E. ja hän ei antanut sitä pois, vaikka kuinka olisin pyytänyt. Sanoin että kyllä minä sen sinulta vielä saan. Hän vastasi: arvaa saatko. Juoksin hänen perässään ja hän juoksien pitkin mäkee ylös ja alas sitten hän juoksi raunioitten tykö ja sanoi mitäs annat kun saat tämän. Vastasin: en mitään. Ja sitten  taas hän sanoi: jos annat jotain niin saat, että eks muista mitä lupasit luistinradalla. Vastasin taas, että en ole luvannut mitään. Ja taas Annaks sen mitä lupasit kerran. Vastasin vaan, en ole luvannut enkä anna. Sitten hän sanoi, kun et kerta anna, niin minä heitän hattusi puuhun: vastasin heitä vaan. Ja vielä kerran hän kysyi annatko. Vastaukseni tietenkin kuului "en". Ja hän heitti mutta sain sen heti sieltä.

Minun hatussani on pahvi sisällä kun se on lian iso. Hän kysyi: että onko se siellä vastasin niin kuin oli, että ei ja hän haki sen, toi minulle ja pokkasi niin kauniisti. En tiedä mistä ja milloin Kajava siihen tuli ja Aili oli niin vihainen. Emme olleet enään kauvaa vaan lähdimme kotiin.

Huomenna he saavat todistukset ja lähtevät kotiin.

Tulee vähän ikävä, kun emme nää heitä kolmeen kuukauteen. Lulen pitäväni E. mutta en ole varma, sillä olen sellainen että ihastun yhtäkkiä ja taas se on ohi. Aune pitää E. sen tiedän ja hän piti myös Aunesta talvella, en tiedä jos hän enään pitää. Sinua Erkki olen ajatellut ja myös sinua -------- Sitä et saa sinä milloinkaan tietää, paitsi jos sinäkin - ei senlaista en saa ajatella en.

Punaruusu

Punaruusu loistaa, huolen kaikki poistaa
Poskellen sun poskesi, ja täydellinen onneni
Kuiskaa ruusuhuuli, toistaa vieno tuuli
Illan suussa hiljaisen, sä olet ystäväin.