Keskiviikko 11 p XI -25

Miten ihmeisesti jouduin Alfin kanssa viime kertana. Miksi saatoin minä pettää häntä? En välitä muista kuin hänestä vaan Huugo - sinä olet kaikki kaikessa minulle. Olet niin kaukana tälläkin hetkellä minusta mutta sentään - sentään olet niin lähellä minua sillä olethan aliti mielessäni. Lienetkö sinä yhtään ajatellut minua? Onnellinen olisin jos voisin saada vastauksen siihen. Ken tuopi sen minulle. Meidän hyvät enkelimme jotka meitä alati vartioi.

Usein ajattelen miksi minun piti tulla tuntemaan olenkaan sinua. Miksi olenkaan nähinkään sinua? Se oli kai tullakseen. Se oli meidän kohtalo taas. Sitä ihmmisen pitää välillä saada olla onnellinen ja jonkun ajan kuluttua kadottaa onnensa että hän tietää ja muistaisi välillä Jumalaansakin.

Olen odottanut tietoja sinusta mutta en ole saanut. Odotan edelleenkin ehkäpä muistat joskus minua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti