Sunnuntai Heinäkuun 19. p. -25

Pälkäne Kaitamo

Olen ollut täällä maalla jo torstaista saakka. Miten hauskaa lohdutusta minulle. Täällä unohoitan kaikki, en paljon enään muistele häntäkään. Ja hyvä se onkin, sillä eihän hänkään kai enään minusta välitä. Niin ainakin luulen. Täällä on kaikki pois mielestäni, kaikki unhoitettu. Toivon etteivät ne tunteet enään palaja. Sillä mitä on rakkaus ilman vastarakkautta?

En luule enään milloinkaan rakastuvani, sillä pidin hänestä niin paljon, paljon rakastin häntä, paljon tuhlasin unelmuuttani häneen ja ehkä luulin liika paljon. Niin näin ne raukesivat ja hyvähän se on. Toivon ettei ne enään heräisi.

Kello 10 ip.

Keneen luotan, kenelle itseni annan? Sinulle Kaikkivaltias, maan ja taivaan luoja. Oi rakas Isä joka olet taivaassa. Auta minua kuule pyyntöni. Tee minut hyväksi, anna minulle kultainen sydän, hellyyttä liekkuvan ja lempeyttä näyttävä. Anna minulle mielyttävä luonne että olisin iloksi kaikille. Anna minulle rakkautta sillä minä janoon sitä. Oi Sinä taivaallinen Isä kuule minua älä hylkää pyyntöäni. Sinä meidän tukemme ja turvamme.

Aamen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti