Jätin kirjoitukseni kesken eilen. Niin nähin Sinut Aulis monta kertaa eilen. Nähin hiihtokilpailussa ja senjälkeen neljä kertaa. Kun tulimme Alavalta niin Hellemaa tuli perässämme ja huusi meitä. Kieseimme hänen kanssaan kaupunkia ympäri ja saatoimme hänet poltinaholle saakka ja kävelimme vähän vielä eteenpäni. Hän on hyvin herttainen. Hyvästisanoessaan hän sanoi näkemiin.
Mitä kuulin tänään että Aulis muka pitäisi Kyllikki (en muista hänen sukunimeään) ja sentähden käy usein Cydeniuksella. Ei ihan naurattaa. Hän joka on senlaisia sanoja sinulle puhunut. En uskoisi mutta ehkä täytyy. Kun muistan hänen lauantaisiaan sanojaan, niin ei luulisi että hän on senlainen että kahdelle puhuu samaa ja en voi en saata ajatella. Sinä Aulis että ton tulit ja tehit. Sait minut pitämään sinusta ja sitten. Olenko se minä vai hän toinen, sitä en tiedä mutta väärin hän tekee toiselle tai toiselle meistä. En olisi uskonut eikä se vieläkään mahdu minun päähäni. Olen kuullut ja täytyy uskoa. Vai ehkä he valehtelevat minulle, etten pitäisi sinusta ja jättäisin sinut. Että he saisivat tarpeeksi liehiä ympärilläsi.
En voi sanoa ja enkä ei sillä en tiedä paitsi mitä kuulen. Meidän välimme on loppu. En tahdo nähdä sinua enään muista tulematta silmieni eteen.
Vihaan sinua, vihaan yhtä paljon kuin rakastin sinua ennen. Lyhyt oli se hetki mutta sitä pitemme vihamme. Joskus, jos vihani joskus lauhtuu voin kysyä sinulta sitä. Vihaan niin sydämmeni pohjasta sen tiedät. Vaikka kirjoitan sen tähän kirjaani niin et sitä tiedä, minun on se sanottava sinulle vihaan sinua, vihaan. Tahtoisin sanoa sen heti, en voi, jos ensi lauantaina vasta. Miten minun kiehuu vihasta joka paikka minusta on vain rautaa enään ja vihaa. Siis hyvästi Sinä, ja se lyhyt aika. Voi jos voisin unhoittaa sen, tahdon niin tehdä ja ehkä minulla on voimmaa siihen.
En kelleen voi kertoa sitä tämä kirjani on minun uskottuni. Voin kertoa Päiväkirjalleni vaikka mitä, tämä ei kieli sitä muille voin luottaa aina tähän ja tälle aijon suruni ja iloni kertoa. Yksi uskottu minulla on ja hän on Mirjam G---, hänelle voi kertoa, hän ei kerro niitä muille. Mutta hän on kaukana. Sain häneltä kirjeen tänään jossa hän kertoo minulle kaikki asiansa. Hänellä on senlainen hyvä luonne pidän hänestä. Aune kyllä on mukava tyttö mutta jos hän sattuu suuttumaan niin kyllä hän kaikki kertoo toisille, olen sen huomanut, ei silti että hän minun asioitani olisi kertonut sillä emme juuri suutu. En silti voi häneen oikein luottaa. Lopetan jo tämän kirjoitukseni.
Mitä kuulin tänään että Aulis muka pitäisi Kyllikki (en muista hänen sukunimeään) ja sentähden käy usein Cydeniuksella. Ei ihan naurattaa. Hän joka on senlaisia sanoja sinulle puhunut. En uskoisi mutta ehkä täytyy. Kun muistan hänen lauantaisiaan sanojaan, niin ei luulisi että hän on senlainen että kahdelle puhuu samaa ja en voi en saata ajatella. Sinä Aulis että ton tulit ja tehit. Sait minut pitämään sinusta ja sitten. Olenko se minä vai hän toinen, sitä en tiedä mutta väärin hän tekee toiselle tai toiselle meistä. En olisi uskonut eikä se vieläkään mahdu minun päähäni. Olen kuullut ja täytyy uskoa. Vai ehkä he valehtelevat minulle, etten pitäisi sinusta ja jättäisin sinut. Että he saisivat tarpeeksi liehiä ympärilläsi.
En voi sanoa ja enkä ei sillä en tiedä paitsi mitä kuulen. Meidän välimme on loppu. En tahdo nähdä sinua enään muista tulematta silmieni eteen.
Vihaan sinua, vihaan yhtä paljon kuin rakastin sinua ennen. Lyhyt oli se hetki mutta sitä pitemme vihamme. Joskus, jos vihani joskus lauhtuu voin kysyä sinulta sitä. Vihaan niin sydämmeni pohjasta sen tiedät. Vaikka kirjoitan sen tähän kirjaani niin et sitä tiedä, minun on se sanottava sinulle vihaan sinua, vihaan. Tahtoisin sanoa sen heti, en voi, jos ensi lauantaina vasta. Miten minun kiehuu vihasta joka paikka minusta on vain rautaa enään ja vihaa. Siis hyvästi Sinä, ja se lyhyt aika. Voi jos voisin unhoittaa sen, tahdon niin tehdä ja ehkä minulla on voimmaa siihen.
En kelleen voi kertoa sitä tämä kirjani on minun uskottuni. Voin kertoa Päiväkirjalleni vaikka mitä, tämä ei kieli sitä muille voin luottaa aina tähän ja tälle aijon suruni ja iloni kertoa. Yksi uskottu minulla on ja hän on Mirjam G---, hänelle voi kertoa, hän ei kerro niitä muille. Mutta hän on kaukana. Sain häneltä kirjeen tänään jossa hän kertoo minulle kaikki asiansa. Hänellä on senlainen hyvä luonne pidän hänestä. Aune kyllä on mukava tyttö mutta jos hän sattuu suuttumaan niin kyllä hän kaikki kertoo toisille, olen sen huomanut, ei silti että hän minun asioitani olisi kertonut sillä emme juuri suutu. En silti voi häneen oikein luottaa. Lopetan jo tämän kirjoitukseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti