Nähin hänet taa eilen illalla. Hän meni Anderssonin Aarnen kanssa ohitseni. Hänellä näkyy taas olevan koira samanlainen kuin vanhakin.
Marraskuun 7. p. -24
Olin eilen elävissä kuvissa katsomassa "Kallioiden ja salakarien ohi" kaunis filmi. Pääosaa veivät Gloria Svanson ja Rudolph Valentino. Ah kyllä hän on ihana. En voi olla häntä ihailematta.
Nähin hänetkin siellä. Hänet jota "rakastan". Hän istui penkin alempana minua joten sain koko ajan häntä katsella. Jos hän tietäne, miten hänestä pidän, niin eiköhän tulisi luokseni. En jatka enään vaan lopetan.
Nähin hänetkin siellä. Hänet jota "rakastan". Hän istui penkin alempana minua joten sain koko ajan häntä katsella. Jos hän tietäne, miten hänestä pidän, niin eiköhän tulisi luokseni. En jatka enään vaan lopetan.
Lokakuun 11. p. -24
Odotan Aunea mutta häntä ei kuulu vielä ja kirjoitan tähän.
En tiedä, oikein mitä minä aina ajattelen. Vieläkö häntä joka jo aikoja sitten oli kerran jotain minulle, en usko edes itseäni. Usein kyllä hän on mielessäni sen tiedän. Nähin hänet eilen reskalla. Mutta pian hän katosi, en tiedä minne. Niin, en silloin uskonut että joskus kaipaisin häntä, en, muistan hyvin miten aina sanoin, en välitä hänestä. Olin silloin vasta neljäntoista vanha vielä lapsi, en ymmärtänyt silloin mitään mitä on niin kuin sanottu "rakkaus". Mutta arvatenkin pidin silloin hänestä, mutta en tiedä miten taas jätin hänet. Mutta jos nyt vasta tai jos hän nyt tulisi, niin kyllä osaisin rakastaa. Sillä tunnen sen että jos joku tulisi josta pitäisin niin kyllä tuhlaisin rakkautta häneen.
Useinmiten sanottaan että nuoret tytöt rakastuvat milloin mihinkin. Taitaa tottakin olla. Mutta en minä, sen tiedän.
Olin tässa hiljan elävissä, taisi olla toissapäivänä, siellä näytettiin "neljä ratsastajaa". Alice Terry ja Rudolph Walentino pääosassa. Kyllä Valentino on mystillinen, ei ihme jos kaikki hänestä pitävät. Hänessä on jotain niin puoleenvetävää jotain ihmeellistä en oikein osaa sanoa. Hänen silmänsä ne ihanat silmät, hänen hieno käytöksensä ja ne "suudelmat" niinkuin lujin eräästä kirjasta "Tyttö ja omena" jossa kerrottiin eräästä 17 vuotiaasta tytöstä niin hänkin ihaili Valentinoa. Valentinon parasta filmiä en ole nähnyt mutta toiseksi paraan tähän asti on "Seheikki". Ihana filmi ja erittäinkin Valentino.
En tiedä, oikein mitä minä aina ajattelen. Vieläkö häntä joka jo aikoja sitten oli kerran jotain minulle, en usko edes itseäni. Usein kyllä hän on mielessäni sen tiedän. Nähin hänet eilen reskalla. Mutta pian hän katosi, en tiedä minne. Niin, en silloin uskonut että joskus kaipaisin häntä, en, muistan hyvin miten aina sanoin, en välitä hänestä. Olin silloin vasta neljäntoista vanha vielä lapsi, en ymmärtänyt silloin mitään mitä on niin kuin sanottu "rakkaus". Mutta arvatenkin pidin silloin hänestä, mutta en tiedä miten taas jätin hänet. Mutta jos nyt vasta tai jos hän nyt tulisi, niin kyllä osaisin rakastaa. Sillä tunnen sen että jos joku tulisi josta pitäisin niin kyllä tuhlaisin rakkautta häneen.
Useinmiten sanottaan että nuoret tytöt rakastuvat milloin mihinkin. Taitaa tottakin olla. Mutta en minä, sen tiedän.
Olin tässa hiljan elävissä, taisi olla toissapäivänä, siellä näytettiin "neljä ratsastajaa". Alice Terry ja Rudolph Walentino pääosassa. Kyllä Valentino on mystillinen, ei ihme jos kaikki hänestä pitävät. Hänessä on jotain niin puoleenvetävää jotain ihmeellistä en oikein osaa sanoa. Hänen silmänsä ne ihanat silmät, hänen hieno käytöksensä ja ne "suudelmat" niinkuin lujin eräästä kirjasta "Tyttö ja omena" jossa kerrottiin eräästä 17 vuotiaasta tytöstä niin hänkin ihaili Valentinoa. Valentinon parasta filmiä en ole nähnyt mutta toiseksi paraan tähän asti on "Seheikki". Ihana filmi ja erittäinkin Valentino.
Lokakuun 8. p. -24
Olin eilen Essun kanssa Saarniolla. Tulin tuntemaan Seppo Saarnion. Sain lainata siellä kaksi varmasti oikein hauskaa kirjaa.
Syyskuun 13. p. -24
En ole nähnyt Erkki siitä myöden kun hän suuttui Aunelle puistossa. Enkä luule että he leppyvätkään enään koskaan sillä Erkki sanoi: että tästä lähin emme tunne enään toisiamme.
Siitä on jo viikko sitten eikä Aune ole edes nähnyt häntä senjälkeen.
Syyskuun 9. p. -24
Tulin äsken uimasta. Olin Aunen Ailin ja Oivin kanssa. Menimme veneellä uimalaitokselle. Siellä oli hirveän paljon poikia. Mutta lähtivät omalle puolelleen. Sunnuntaina oli hauskaa puistossa, siellä oli palokunnan juhlat. En ennätä enempää kirjoittaa täytyy lähteä kouluun.
Elokuun 22. p. -24
Oltiin eilen kaupungin puistossa soitolla. Meillä oli hyvin hauskaa muuten. Nähimme saman pojan taasen kanootilla kuin aina uimassakin. Pyysimme päästä kanootilla. Hän sanoi että me emme osaa jos emme ole ennen mennyt.
Sanoimme vaan et päästittehän ne toisetkin tytöt Ailin ja Lailan. Ja hän pyysi meitä tulla yks kerrallaan, että kyllä tähän mahtuu kaksikin. Me vaan sanoimme että se painuu pohjaan jos siihen kaksi istuu. Mutta hän vaan sanoi että tässä on ollut monta kertaa kaksi ihmistä ja voi ettekä te uskalla tulla. Kyllähän me uskalsimme mutta kun olisi täytynyt istua hänen syliinsä niin emme menneet. Vihdoin kauan puhuttuamme sanoimme hyvästi ja että joku toinen kerta tullaan. Hän nimensä on Uuno Järvinen.
Sanoimme vaan et päästittehän ne toisetkin tytöt Ailin ja Lailan. Ja hän pyysi meitä tulla yks kerrallaan, että kyllä tähän mahtuu kaksikin. Me vaan sanoimme että se painuu pohjaan jos siihen kaksi istuu. Mutta hän vaan sanoi että tässä on ollut monta kertaa kaksi ihmistä ja voi ettekä te uskalla tulla. Kyllähän me uskalsimme mutta kun olisi täytynyt istua hänen syliinsä niin emme menneet. Vihdoin kauan puhuttuamme sanoimme hyvästi ja että joku toinen kerta tullaan. Hän nimensä on Uuno Järvinen.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)