Maanantai 26. X -25

Yhäti jatkuu vaan. Olen sinutkin jo hänen kanssaan. Rakastaako hän todella minua. Oi, jos niin olisi miten onnellinen olisin. Onnellinen onnellinen miten suurta on se minulle. Saada rakastaa ja olla rakastettu. Kysyin eilen jos hän lähtee reserviupseerikouluun että muka kuulin. En kylläkään keltään ole kuullut mutta luulin hänen lähtevän ja etten häntä enään nää. Vastaukseksi sain, että ei, en hentoisi jättää minua. Ajattelin mitä vielä, mutta en sanonut siihen mitään.

Miksi oli hän ensin Sagan ja Elsin kanssa? Oliko hänellä jotain asiaa tai mitä?

Tapasimme Aunen ja hänen tankkinsa. Mitä hän puhui heille että minä ja hän mukas olemme päättäneet mennä naimisiin ja että olemme kihloissa. Mitähän Aune ja hän toinen ajatteli. Koko ajan kun seisoimme meidän portilla hän vaan suuteli ja hyväili minua. Tahtoisin saada selvän miksi hän niin tekee, jos hän ei rakastaisi minua niin silloin olisi kaikki selvät meidän välillämme. Hyvää yötä sanoessaan hän kysyi milloinka taas tapaamme? Niin milloinka.

Sunnuntai 25.X -25

Miksi minun piti tulla tuntemaan hänet. Ja vielä päälisiksi rakastua häneen. Nyt hän on alati mielessäni. Kaipaan häntä.

Sunnuntai 18.10.25

Mikä ihme pani minut menemään eilen raatihuoneelle. Hän oli siellä. Miksi hän katsoi niin ihmeellisesti minuun? Koko ajan kun istuimme niin hänen silmässä olivat minussa. Hän lähti saattamaan minua kotiin jota kaikista vähemmin toivoin. Sillä kun en ollut tavannut häntä pitkään aikaan niin toivoin että kaikki olisi unohtunut. Mutta ei, niin ei ollut käypä. Minun piti  kohdata hänet vielä.

Kohdata niin! Miksi hän suuteli nytkin minua? Miksi hän katsoi niin omituisesti minuun? Miksi puristi hän minua rintaansa vasten? Miksi otti hän käteni ja kiersi kaulansa ympäri? Miksi panoi hän poskensa poskeani vasten? Miksi hänen suutelonsa poltti niin omituisesti huuliani? Miksi hänen kätensä silittelivät minua niin hellästi? Miksi suuteli hän minua kaulaan ja miksi puristi hän kättäni? Kuka voi vastata näihin kysymyksiin? Hän. Voisiko hän itse vastata jos kysyisin? Pitääkö hän minusta? Ei senlaista onnea ei minulle ole suotu. Minulle syntiselle ja tyhjälle ihmiselle. En ymmärrä, kun olin ensimmäisen kerran hänen kanssaan niin tuntui kun joku olisi sanonut sydämmessäni "Hän on kohtalosi". Kohtaloni en ymmärrä! Kaikki menee niinkuin menee, mitä voi ihminen korkeimmalle voimalle. Ihminen joka on niin heikko. Korkeimpi voima se johtaa meitä ihmisiä. Hän johtakoon minuakin.

Sunnuntai 11.10.25

Olin eilen tanssiaisissa. En nähnyt häntä siellä. Minulla oli erityisen hauskaa. Tulin tuntemaan erään von Konowin. Hän on nykyään sotaväessä täällä. Tanssin hänen kanssaan melki jokaisen tanssin. Aina hän tuli ensimmäisenä hakemaan minua. Jos joku ennätti ennnemmin niin hän katsoi niin pitkään.

Maanantai 5. X -25

En ole nähnyt Timosta kuin viikko sitten. Missä hän lienee, en taida tavata kun vasta ensi sunnuntaina hänet.

Tänään alan rippikouluun. Olenko minä valmis menemään rippikouluun? Jumala auttaa minua kyllä kaikessa. Luottaa häneen ja uskoo hänelle kaikki niin apu tulee Häneltä.

Illalla.

En ymmärrä enään itseänikään. En tiedä edes itse mitä kaipaan, mutta jotain hellää ja ihanaa kai sentään. Jos saisin sitä miten tyytyväinen olisin. Aina yhden kanssa olla eikä joka ilta eri vaan aina yhden ja saman. Hän on se jota toivoisin itselleni. Jos hän on oleva minun niin hän on ja jos ei niin ei kohtalolle ei voi mitään.

Jos Jumala suo hänet minulle miten kiitollinen olisin, en voisi sitä sanoilla kiittää. Pyydän Hänen suovan ja siunaavan hänet minulle rukoilen Sinua rakas Taivaallinen Isä anna hänet minulle, anna minulle jotain josta pidän ja se on hän. Olen elin aikani kiitollinen Sinulle Sinä taivaallinen Isämme.

Maanantai 28. IX. 25

Olen ollut nykyään yhden ja toisen kanssa. Mutta ei minua kukaan heistä ole mielyttänyt. Tänä kolmatta viikkoa sitten nähin erään tankin Raatihuoneella arpajaisissa, hän katseli minua ja minäkin vuorostani häneen. Sittemmin nähin hänet neiti Kämärin kanssa. Kun hän meni ohitseni niin hän taas katsoi minua ja hymyili. En sen enempää kiinnittänyt häneen huomiotani. Mutta taas eräänä sunnuntaina hän tuli minua vastan ja katsoi taas hyvin pitkään ja siitä asti hän rupesi mielyttämään minua. Tahdoin hyvin mielelläni tulla hänet tuntemaan. Nyt on siis toivoni toteutunut.

Eilen olin hänen kanssaan ulkona. Kävelimme puistoon saakka. Där sutto vi nästan två timmar på en paviljong. Då berätta här var han hade förrut sett mej och att engång då jag hade gått med andra flickor till strandtorge så hade han och några andra tanks fari förbi oss med bil, då hade han frågat av andra om någon av dem känner mej. Ensio Aunio hade sedan sagt mitt namn till honom. Är han kär i mej? Så ser det ut åtminstone.

Mere gånger fast jag inte tillät det men han är så stark kunde inte motstå honom. Når vi kom hemåt så sa han att vi ska ännu gå dit opp på vita paviljongen. Men jag neka så lyfte han mej i sin famn och bar dit opp. Jag ville bort men han släppte inte utan kysste och kysste tusen gånger och drog mej sin famn. Härligt vart det i går. Engång var jag tidigt hämma klockan var inte ens 10.

Keskiviikko 16 p. 9. 25

Taas on Aulis minun mielessäni. Sain häneltä kortin 10 päivä. Muistui mieleeni se viimenen ilta hänen kanssaan. Miksi minun piti tavata hänet enään? Nyt on aina mielessäni hänen kohteliaisuutensa.

Varför smekte han mej - - när han inte älskar mig? Vem kan svara på den frågan? Ofta känner jag ännu hur han kysser mig på min kind. - - - -. Men det är bara dröm. - Då skedde det i verkligheten men nu bara - - - . Han är borta nu, Gud vet om jag aldrig mera träffar honom. Hans minne är dyr för mej - alltid. Gud välsigne honom och gör honom lycklig.

Det är ingenting nuförtiden här allt är tomt. Även jag själv.