Maanantaina 15 p. 3. 27.

Miten ihanan päivän sain eilen viettää kanssasi Peku. Lähdimme kello ½ 1 aikaan biilillä Luolajan seuratalolle. Kl. 2 siellä jo loppui joten lähdimme myllymäen kalliolle ottamaan kuvia. Sielläpä alkoi aika lumisota. Pesin Pekun monta kertaa. Eikä hän saanut kunnollisesti pestyä minua edes kertaakaan. Kl. 4. olimme taasen kaupungissa sitten menimme Bakkukselle istuimme siellä 3 tuntia. Aika kului erinomaisen nopeaan siellä. Senjälkeen saattoivat pojat meidät kotiin. Peku - pidätkö sinä todellakin minusta. Minä - minä rakastan sinua, oi Peku. Viime lauantaina itkin tavattomasti kun tiesin että menit "stassikselle" Fredriksonien kanssa. Mutta ethän voinut kieltää jos he pyysivät sinua toiseksi kavaljeeriksi. Niin miten tuhma olin että sentähden itkin - en sallisi että olet toisten seurasa, eikö se ole tuhmaa. En voinut sille mitään. Hyvää yötä rakas - nää suloisia unia Mirjamistasi. Olen niin täysi ajatuksia Sinusta - en voi - en voi kirjoittaa niitä. Siis hyvää yötä Peku.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti