Heinäkuun 3. p. 26

Huugo olet H:gissä taas. Olen ajatellut sinua niin paljon tänään - armas, rakastan sinua en voi unhoittaa sinua kalleimpani. Nyt kesken kaiken tulit mieleeni ja kyyneleet vierivät poskelleni muistellessani sinua ja niitä hetkia joita olemme yhdessä viettäneet. Ihania ovat ne olleet, - tuleeko milloinkaan niin ihanaa hetkeä minulle kuin 15. päivän ilta oli toukokuussa. En milloinkaan voi unhoittaa sitä, se oli ehkä ihanin ja rakkain ilta minulle. Niin sinä olet kaikki kaikessa minulle, mutta mikähän siinä en tunne mustasukkaisuuttaa vaikka nään sinut toisten neitosten kanssa, rakastan ehkä sinua liiaksi päästäkseni sitä valloilleen. Kärsin vaan, sillä kärsimäänhän ihminen on luotu, ei sentään kaikki sillä monella on aina ilon hetkiä, mutta minä olen hkä siihen luotu. Armaani rakkaani - oi jos edes vähän pitäisit minusti, olisin onnellinen tavattoman onnellinen. Kohtalo johtakoon kaikki mikä minulle on annettu siihen täytyy tyytyä. Aavistan että se olet sinä armas - muistan ensi hetken jolloin tapasin sinut miten tunsin että olet kohtaloni. Odotan siis vaan ja jos ei niin kärsin puolestasi paljon sillä unhoittaa en voi sinua -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti