1 p. syyskuuta 1925

Olin sunnuntaina Uimaseuran tanssiaisissa. Minulla oli hauskaa siellä vaikken ollutkaan kauvaa. Nähin erään hyvin söötin pojan. Hän oli tykistöstä. Katsoin kerran häneen ja huomasin miten hän katseli minua. Katsoin useimman kerran ja huomasin hänen silmäilevän minua. Sanoin Sylvillekkin ja hän sanoi kyllä huomanneensa.

Vihdoin hän tuli tyköni ja pyysi minua tanssii, en lähtenyt sillä en jättänyt Sylviä yksin. Men Sylvi sade: "Gå nu bara." Jag svarade bara nej. När han hörde oss tala svenska så började han även tala svenska. Men efter en stund så fingo vi biljetter av två andra flickor och vi gick då vi. Följande dans var vals och han kom genast efter mig. Han var så söt pojke, vackra ögon har han och annars så pojkaktig. Just sådan som jag tycker om.

Samana päivänä

Olin Sylvin tykönä äsken. Nähin sunnuntaisen tanssikavaljeerini. Hän oli vahdissa portilla. Katsoin ensin sinne ja huomasin hänet siinä, aijoin tulla ohitse katsomatta sinne. En tiedä miten silmäni sattuivat sinne ja minun täytyi tervehtiä häntä. Miten ihastuttavasti hän teki kunniaa ja miten herttaisesti hänen suunsa meni hymyyn.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti