Tiistai 18. VIII -25

Vihdoinkin hän on parantunut. Odotin sunnuntaina häntä puistoon, mutta hän ei ollut saanut lomaa. Päyhönen kyllä oli mutta hänkin tuli jostain aidan ylitse ja ei uskaltanut tulla tanssiin vasta kuin lopussa sillä hän pelkäsi upseeria että he näkevät ravintolasta hänet. Eilen olin Sylvin kanssa radiota kuuntelemassa. Kyllä heillä oli hirveä työ sen kuntoon laittamisessa. Miten söötti hän on, ei silti kyllä Päyhönenkin on. Sylvi on hyvinkin pihkassa häneen Pöyhöseen ja kai hänkin Sylviin. Luulin että hän piti Libertystä mutta ei hän sen enempää ollut hänen kanssaan kuin silloin sunnuntaina saattoi kotiin. En enään nää heitä sillä he lähtevät tänään manöövereille Hattulaan ja sitten sieltä suoraan Santahaminaan. Mutta jäihän muistorikas ilta mieleen. He olivat niin herttaisen sööttejä. Kuunnellessamme radiota tuli meidänkin vähän kylmä ja totta kai keskellä yötä vielä satoi ja uskmenkin jyrähteli ei ollenkaan ihme. He toivat meille mantelit ylle kylläpä olimme hassun näköisiä varmasti ne yllämme minunkin oli ihan kantapäihin asti. Ihmettelen miten uskalsin olla niin kauvan ulkona kun kello oli ½ 11 kun

Kaipuussa

Lyö sydän, lyö,
sointusi kauneimmat
armaalle armaisimmat,
Lyö vaik on yö.

Suuteloita
sataa noita
sadoin huulillein
lemmen mesipisaroita
huulilt impyein
sataa, sataa lakkaamatta
seuraa suukko suudelma
värähtävin rinnoin kaksin
mielet kuunaan uinahtaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti